Tervetuloa – välkommen!

Asumme ihanassa arkkitehtien Kauko ja Olavi Reima vuonna 1963 rakentamassa talossa. Talo on matala ja kadulle päin suorastaan optinen harha: pienen näköinen. Siitä ei ole haittaakaan, mutta sisälle astuessaan moni ensikertalainen huokaa avaruutta. Totta, olohuone on avara. Siihen mahtuisi lauttasaarelaiskaksio, jossa asuin esikoiseni syntyessä. Muuten talon huoneet ovat pieniä tai kohtuullisen kokoisia.

Talomme rakennettiin aikoinaan 60-vuotiaalle pariskunnalle, edustustaloksi. Nyt talossa asuu kahdeksan henkeä  joka toisena viikonloppuna uusperheen kaikkien lasten ollessa kotona. Siihenkin on mukauduttu, tosin kiinteitä seiniä emme ole rakennelleet. Lapsilla on taipumus tulla aikuisiksi ja muuttaa pois kotoa. Julmaa.

Tapanani on ollut aina hankkia vain sellaisia huonekaluja, jotka kestävät aikaa ja kestävät ylipäätään. Lukioaikaisilla kesätyöansioillani ostin Muuramen Nappeja ja Neppareita kirjahyllyksi ja ne ovat edelleen käytössä ja niihin saa tietysti edelleen lisäosia. Samaa filosofiaa pyrin noudattamaan edelleen ja käytettynä ostettu laatu- tai klassikkohuonekalu voi olla paljon kestävämpikin kuin uusi. Ja jos olen kyllästynyt johonkin huonekaluun – tätä tapahtuu tosin aniharvoin – olen voinut luopua siitä ja saanut saman hinnan kuin alunperin maksaessani.

Fanett
Tapiovaaran Fanett on lempparituolini ruokapöydän ääreen. Min favoritstol till middagsbordet.

Tuossa siis hiukan omaa sisustamisfilosofiaani, joka ei ole mitenkään tiukkapipoista, mutta tietty linja pysyy. Meillä on sulassa sovussa 60-luvun sohvakalusto ja flyygeli, artekin huonekaluja, jyskin ruokapöydät, Tapiovaaran 60-luvun Fanett-ruokapöydän tuolit jne. Tekstiilejä olen aina harrastanut kovin harkiten: verhoja en ole aina käyttänyt ja mattojakin on vain pari. Nyttemmin tosin olohuonetta hallitsee petrolinsininen fuzzy-matto. Tästä seuraa sellaista, että käytän uusien mielitekojen hankkimiseen reippaasti aikaa ja selvitän vaihtoehtoja, jotta varmasti viihdyn hankintani parissa. Se ei silti estä tekemästä heräteostoksia, jos jotain ”kivaa pientä” (ja joskus suurempaakin) ilmestyy näköpiiriin.

Tältä pohjalta ponnistaa blogini. Katsotaan, mitä siitä tulee! Tervetuloa!

Vår familj bor på ett hus som byggdes i 1963 av två Åbo arkitekter, Kauko och Olavi Reima.  Huset är stort fast det ser ganska litet ut. Vi har många rum och jag har försökt både renovera och inreda huset med stilen från 50-70 -tals minnen. Jag brukar  köpa Finska och skandinaviska klassiker (Muurame, Tapiovaara, Artek (Alvar Aalto)) och blanda dem upp med moderna små varor. Jag har inte många mattor eller gardiner. Hoppas du hittar något intressant här! Tack att du är med!